Ajankohtaista

26.04.2021

Suurinvestointi Seinäjoelle, miten se on sujunut?

Työviikko alkaa olla lopuillaan ja Jacob nojaa taaksepäin toimistotuolillaan. Hän miettii, miltä matka on näyttänyt siitä, kun hän lapsena kävi isän työpaikalla siihen, että hän itse pitää lankoja käsissään Seinäjoen uudessa yksikössä. ”Minulla ei ollut oikeastaan koskaan tarkoitus työskennellä perheyrityksessä, eikä myöskään perheen suunnalta ollut minua kohtaan odotuksia, mutta ehkä se oli kuitenkin asia, jota odotin itseltäni”, Jacob sanoo mietteliäänä.

Jacobin ura alkoi suunnitellusti opinnoilla metallilinjalla yläasteen jälkeen, mutta parin viikon kuluttua hän keskeytti linjan. ”Koulusta soitettiin ja kysyttiin, aioinko tulla lainkaan takaisin, mutta vastasin, että en. Se ei ollut mikään pila, olin yksinkertaisesti väsynyt kouluun.”

Löfsin maalaamo perustettiin vain pari vuotta ennen Jacobin syntymää, joten hän on kirjaimellisesti ollut mukana alusta saakka. ”Olin usein isän mukana töissä ja koskin kaikkeen, mihin ei saanut koskea”, Jacob nauraa. Kun kouluväsymys iski teinivuosina, Jacob löysi sen sijaan motivaation sieltä, missä hän tunsi olonsa kotoisaksi – maalaamosta. Hän aloitti työt maalarina Löfsillä Ekerin tiloissa 16-vuotiaana ja jäi sinne kuudeksi vuodeksi. ”Olen iloinen, että he uskalsivat luottaa minuun, 16-vuotiaaseen, koska se ei varmaan ollut aina helppoa. Sen ikäisenä kuvittelee osaavansa kaiken, mutta toki minulle oli myös hyötyä siitä itsevarmuudesta”, Jacob myöntää.

Monen Ekerin tiloissa vietetyn vuoden jälkeen hän kuitenkin tunsi, että oli aika siirtyä ”kotiin” tuotantoon Luotoon, samalla kun yrityksen perustaja, Jacobin isä, laittoi hatun naulaan ja jäi sivuun tuotannosta. ”Moni saattaa ajatella, että on helppoa, kun on sama sukunimi kuin yrityksellä, mutta olen aina saanut itse korjata omat virheeni. Itse asiassa uskon, että minulle on asetettu tuotannossa suurempia vaatimuksia kuin muille, juuri siksi että kuulun perheeseen”, Jacob pohtii.

Muuton jälkeen Jacob joutui opettelemaan paljon asioita uudelleen alusta alkaen, koska sekä materiaali että menetelmät olivat osittain erilaisia. Mutta se ei pelottanut Jacobia. ”Olen aina ajatellut tulevani parhaaksi maalariksi, niin hyväksi kuin vain voi tulla.”

Työskenneltyään pari vuotta perheyrityksessä Jacob yleni työnjohtajaksi. Hänen vastuullaan oli oman linjan tuotteiden laatu, joten oli luonnollista, että hän syventyi laaduntarkastukseen. ”Tommy kysyi, olisinko kiinnostunut kouluttautumaan Frosio-tarkastajaksi. Koska se vaatii sekä aikaa että rahaa, oli osittain itsestäänselvyys investoida henkilöön, joka olisi yrityksessä monta vuotta. Haluan kuitenkin uskoa, että asia liittyi jotenkin siihen, että olen ihmisenä valtavan aikaansaava ja tarkka. Asetan myös itse korkeita vaatimuksia”, Jacob kertoo.

Jacob on sertifioitu tason III Frosio-tarkastaja. Tämä tarkoittaa, että hänellä on pätevyys tarkastaa maalaustöitä, jotka tehdään erittäin syövyttäviin ympäristöihin. Jotta voi saada tason III laaduntarkastajan sertifikaatin, pitää olla viisi vuotta dokumentoitua työkokemusta laaduntarkastuksista. Sertifikaatti on henkilökohtainen ja se on päivitettävä viiden vuoden välein.

Kun yritys mietti toiminnan laajentamista, Jacobilta kysyttiin, haluaisiko hän ottaa uuden yksikön tuotantopäällikön vastuun harteilleen. ”Mietin asiaa tarkkaan 2–3 kuukautta ennen kuin tein päätökseni. Olihan tietysti houkuttelevaa saada perustaa yritys uuteen paikkaan, joten päätin kokeilla työtä vuoden.”

Sanottu ja tehty, Jacob muutti Seinäjoelle ajaakseen sisään Löfsin toiminnan uudessa yksikössä. ”Seinäjoella on mennyt todella hyvin. Alussa oli toki hetken aikaa kaoottista, mutta työntekijöillämme on ollut oikein hyvä asenne koko prosessin ajan ja monet Löfsin tekemät päivitykset ovat olleet arvostettuja”, Jacob tiivistää. ”Täytyy myöntää, että taistelin aluksi vähän kielen kanssa. Seinäjoella on kovin epätavallinen murre, minkä he myöntävät jopa itse. Sen lisäksi minun oli pakko opetella kaikki teollisuuteen liittyvät käsitteet suomeksi, mikä ei ollut ihan helppoa”, Jacob nauraa. ”Samaan aikaan oli hienoa olla uudella paikkakunnalla, missä sukunimeni ei ole yhtä tunnettu.”

Nyt Jacob on työskennellyt lähes kaksi vuotta Seinäjoella. ”Viihdyn oikein hyvin, tänne Seinäjoelle tuli erittäin hyvä tuotantolinja. Kotona Luodossa on tietysti kotini ja perheeni, joten en aio jäädä pysyvästi.”

Hänen Luotoon paluun jälkeiset työtehtävät ovat vielä auki. ”Haluan työskennellä laadun parissa, se on selvää. Laatu tulee aina olemaan osa minua. Minä olen se, joka sanoo, jos työkaluja ei laiteta paikoilleen tai jos maalattavat osat eivät riipu siististi käännettyinä samaan suuntaan. Yksityiskohtaista ohjaamista varon, mutta kaikille pitää olla selvää, että täällä Löfsillä laadun on kuljettava koko tuotannon läpi, myös pikkuasioissa.”

Kun hän katsoo taaksepäin aikaa Löfsillä, perhe tulee jälleen puheeksi. ”Minulla on takanani valtavan opettavainen aika. Luulen, etten olisi koskaan päässyt näin pitkälle ilman Tommyn kannustusta. Hän on usein sanonut, että meillä molemmilla on samat velvollisuudet firmaa kohtaan. Siinä hän on tietysti oikeassa. Firma on meille niin paljon enemmän kuin pelkkä työ”, Jacob toteaa lopuksi.